Eilen teki mieli leipoa jotakin. Kovin paljon en sitä ole tässä asunnossa vielä harrastanutkaan (kerron syyn myöhemmin kuvien kera). Sitruunoita oli pöydällä, joten niistä jotakin...

Vastaavantyyppistä kakkua muistan nähneeni joskus jossain blogissa, mutten nyt muista missä.

2 dl maustamatonta rasvatonta jogurttia
1 3/4 dl sokeria
1/2 dl rypsiöljyä
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl soodaa
1 sitruunan kuori
kuorrutukseen yhden sitruunan mehu ja tomusokeria

Sekoita jogurtti ja sokeri keskenään. Lisää öljy, sitruunankuori ja jauhot joihin on sekoitettu sooda. Sekoita taikina tasaiseksi mutta älä vatkaa enempää kuin on tarpeen. Paista 175 asteessa puolisen tuntia. Kuorruta jäähtyneenä sitruunanmehu-tomusokeriseoksella.

Kakku on parhaimmillaan seuraavana päivänä. (Minä ahne tyttö tietysti silpaisin ensimmäisen palasen jo ennen kuin kuorrutus oli kunnolla jähmettynyt, niin kuin kuvastakin näkyy.)

Edellisillä asukkailla oli muistaakseni ja jäljistä päätellen sälekaihdin takaovessakin, mutta itse en halunnut sellaista siihen heilumaan. Näissä ikkunoissa ei nimittäin kaihtimia laiteta lasien väliin vaan huoneen puolelle lasin eteen, joten ovessa olevat kaihtimet läiskyisivät varmaan lasia vasten aina, kun ovea auotaan ja suljetaan. Paremmalta ratkaisulta tuntui valoverho.

Sopiva kangas löytyi maanantaina Eurokankaan alesta. Tänään ompelin sen verhoksi ja kävin lainaamassa isältäni voimapihdit verhovaijerin katkaisua varten, jotta sain sopivan mittaiset pätkät ylä- ja alareunaan. Tältä näyttää nyt:

Alla vielä lähempi kuva kankaasta:

Tuo lintukuosi sopii aika hyvin yhteen tämän vasemmanpuoleisessa eli keittiön ikkunassa riippuvan lintuhäkin kanssa. (Vanhassa juomalasissa on kissuksen pistokkaita juurtumassa.)

Viime kesänä Jerezissä (matkakertomus) mies tykästyi brandyyn. Itse olen enemmän miedompien juomien ystävä, mutta onhan sitä tullut vuoden mittaan välillä maisteltua. Kuluneella viikolla mies bongasi netistä drinkin, johon käytimme kaapissa olleen brandypullon pohjat. Kuva on huono, pimeässä huoneessa (sälekaihtimet!) yöllä otettu, mutta lumumbaa se kuitenkin esittää:

Lumumba:
1 osa brandyä
2 osaa maitoa
kaakaojauhetta maun mukaan
pinnalle kermavaahtoa ja kaakaojauhetta tai suklaarouhetta

Tämän voi tehdä kuumana tai kylmänä. Meidän pikainen kokeilumme tehtiin kylmästä maidosta, mutta uskoisin tämän olevan kuumana parempaa.

Katon purkamisen jälkeen värkkäsin ruokaa sillä periaatteella, että mätetään pannulle, mitä mieleen juolahtaa. Juolahti laittaa puna-ahventa, pakastepaprikaa, pakastesokeriherneitä, kevätsipulia, varhaiskaalia, herkkusieniä, litteitä nuudeleita, katkarapuja, chiliä, soijakastiketta ja kasvisfondia.

Chilit olivat tällä kertaa sen verran mietoja, että pöytään piti hakea tabasco-pullo.

Työhuoneen katto revittiin eilen alas. Se kävi todella näppärästi ja nopeasti. Ensimmäistä levyä irrotettaessa työnnettiin sormet sinne ikkunaseinän puolella olleeseen koloseen, hieman väännettiin ja edettiin kohti toista nurkkaa, ja lopulta seinän puoleinen pitkä sivu olikin irti. Sitten vain taivutettiin levyä alaspäin ja vedettiin toinenkin reuna irti ja levy alas katosta. Sen verran hauraista levyistä on siis kyse, että kiinnitykseen käytetyt naulat jäivät kiinni tukilautoihin ja levyn sai alas ihan vain vetämällä. Kaikki loput levyt sen ensimmäisen jälkeen olikin sitten todella helppoa vääntää irti. Mies suoriutui koko hommasta yksinään ja minä vain katselin vieressä tumput suorana.

Tosin olihan minulla tässä projektissa sellainen tärkeä tehtävä, että pitelin jätesäkin suuta auki, kun mies taitteli kattolevyt palasiksi ja tunki ne säkkeihin. Silkkaa pahvia tuo minusta näyttää ja tuntuu olevan.

Nyt on katto jätesäkeissä eikä uudesta vielä tietoakaan. Menen varmaan huomenissa jostain tilaamaan. Suojamuovin alla näkyy merkkejä siitä, että katosta on joskus tullut vesi läpi, joten täytynee kysäistä isännöitsijältä, onko hän tietoinen asiasta. Pahvilevyt olivat kyllä ihan puhtaat nurjalta puolelta, eli muovin läpi se vesi ei ainakaan tässä huoneessa ole päässyt.

Muualla asunnossa tuo pahvikatto saa olla vielä toistaiseksi, kun ei nyt tässä vaiheessa riitä rahkeita kaikkien huoneiden katon uusimiseen. Olohuoneen kattoa fiksattiin sen verran, että kattovalaisimelle vaihdettiin uusi rasiakansi vanhan kellastuneen tilalle. Kaikista muista huoneista edelliset asukkaat olivatkin vieneet ne läpyskät mukanaan samoin kuin sokeripalatkin, mikä minusta on aivan käsittämätöntä. No onpahan nyt minulla sitten ihan uudet ja puhtaanvalkoiset.

Ihan uusi lamppukin on olohuoneessa. Tilasin sen viime viikolla (olisin tilannut jo aiemmin, mutta K-Raudassa ei lamppuosaston myyjä suvainnut olla tuolloin paikalla eikä kukaan muukaan myyjä kuulemma voinut asiaa hoitaa), ja kerrankin jotakin toimitettiin minulle luvatussa aikataulussa. Siinä se nyt killuu.

Ketjusta lyhennettiin puolet pois, mutta silti lamppu on miehen mielestä liian alhaalla. Minusta tuon mallisen lampun kuuluukin olla melko alhaalla, ja kun se on sohvapöydän yläpuolella, ei siihen pitäisi kenenkään päätään lyödä kovin helposti.

Eilen piti olla tarjolla voileipäkakkua. Syyn voi lukea viimevuotisen kakun ohesta. Kuinka ollakaan, kaiken remonttitohinan keskellä olin unohtaa koko kakun. Selailin kaikessa rauhassa blogeja, kunnes ykskaks kello kahdentoista maissa se juolahti mieleen. Koska aikaa oli todella vähän, päätin sännätä ihan vain lähikaupasta eli pikkuruisesta K-Marketista etsimään tarvikkeita. Löysin paahtoleipää, kylmäsavulohta, tuorejuustoja, miniluumutomaatteja, ruohosipulia ja paprikaa. Näitä täydensin kotoa löytyneillä aineksilla, ja tällainen tuli:

Inhoan voileipäkakkujen tekemistä tuoreesta paahtoleivästä, koska niistä ei ikinä tule kunnollisia, ellei ehdi kuivattaa leipäviipaleita ennen kakun kokoamista. Tällä kertaa kuivattamiseen ei tosiaankaan ollut aikaa, joten kakku jäi epämiellyttävän nahkeaksi. Ruispaahtoleipäkerrosten kahteen väliin tuli täyte kylmäsavulohesta, ruohosipulituorejuustosta, paprikasta ja tuorekurkusta ja yhteen väliin keitetyistä kananmunista ja jääkaapissa olleesta kolmen sipulin tuorejuuston lopusta. En pidä kananmunatäytteistä, etenkään tästä, mutta nyt oli hätätilanne. Päällinen on maustamatonta Keiju-tuorejuustoa, jonka sekaan vatkasin vähän majoneesia. Koristelussa käytin miniluumutomaatteja, keltaista paprikaa, pakasteesta löytyneitä katkarapuja, ruohosipulia ja juhannukselta jäänyttä sitruunamelissaa.

Kelvollinen kakku, muttei missään tapauksessa tekemieni voileipäkakkujen parhaimmistoa, sitä toista ääripäätä pikemminkin.

Toissapäivänä maalasin työhuoneen ikkunanpielet. Maalipinta oli hilseillyt tosi pahasti varsinkin alareunasta, johon ei hiomisen jälkeen paljon väriä enää jäänytkään. Mutta nyt on uutta ja kiiltävää pintaa - ehkä vähän liiankin kiiltävää. Mattapintaisempi maali olisi ollut parempi, mutta kaipa tähänkin tottuu.

Ikkunan takana rehottaa viidakko. Ulko-oven pielessä kasvaa jokin (mikähän tuo mahtaa olla, kärhökö?), jonka pitäisi kiivetä tukiritilää pitkin mutta joka pyrkii rönsyilemään ikkunasta sisään.

Tänään sain vihdoin sälekaihtimetkin. Työhuoneen ja makuuhuoneen ikkunat ovat rivitalomme sisäpihalle päin, joten kaihtimia tarvitaan yksityisyyttä suojaamaan.

Kaihtimet asennettiin myös olohuoneen ja keittiön ikkunoihin, vaikka ne ovat omalle hyvin aidatulle oleskelupihalle päin, sillä helteisellä säällä isoista ikkunoista paistava aurinko kuumentaa huoneet hetkessä ja estää häikäisyllään tehokkaasti esimerkiksi television katselun. Tällä viikolla ei tosin ole sitä ongelmaa ollut, mutta kaipa niitä aurinkoisiakin päiviä vielä tulee.

Remontin seuraava vaihe on vanhan katon pois repiminen ja uuden asentaminen. Tapeteilla ei siis ole mitään kiirettä, mutta hieman silti huolestuttaa, kun ei sopivaa ole löytynyt. Tai on, mutta... Kävin eilen Decolino-nimisessä sisustusliikkeessä, jossa myyjien avustuksella löysinkin juuri sen kellertävän sävyn, jota olen haeskellut. Sain tapettikirjan lainaan, jotta sain katsella sitä oikeassa ympäristössä ja tehdä päätöksen rauhassa. Kuvassa tapetti ei näytä juuri miltään, mutta luonnossa on tosi kaunis.

Tänään lähdin reippaasti palauttamaan kirjaa ja tekemään tilausta. Viiden rullan tilaus kirjattiin ylös, ja olin tyytyväinen. Toimitusaika kyseisillä tapeteilla on kahdesta kolmeen viikkoa eli ihan kohtuullinen aika mielestäni. Mutta eipä aikaakaan, kun liikkeestä soitettiin ja kerrottiin, että tapettia on varastossa vain kolme rullaa eikä ole tiedossa, milloin tehtaalta tulee seuraava erä. Tapettihankintani on siis edelleen avoinna. Käyn vielä yhdessä paikassa katselemassa, mutta ellei löydy, tyydyn varmaankin odottelemaan, että Originin Delicate Bamboon valmistajat ryhtyvät töihin.

Lisäys klo 19.45: Nyt se aurinko sitten alkoi paistaa keittiön ikkunan takana :) Valosta nauttivat kiinanruusun, kultaköynnöksen ja kissuksen alut sekä jo vähän pidempään ruukussa kasvaneet muratit.

Miehen ja minun ensitapaamisesta tuli juhannuspäivänä kuluneeksi neljä vuotta. Minulla oli hyvä idea täytekakkuun muttei sopivia välineitä toteutukseen, joten lopputulos on huolimattomasti tehdyn näköinen.

Olin unohtanut tilata tärkeimmän eli elintarviketussin. Siveltimeni olivat liian paksuja kaikki kolme, joten tuhrasin sitten cocktailtikun kanssa tuota sarjakuvaa. Teksteistä ei meinaa saada selvää millään, mutta Wagnerit sentään ehkä tunnistaa.

Sarjakuva on siis töherretty Wiltonin mustalla pastavärillä cocktailtikun avulla valkoiselle sokerikuorrutuslevylle, jonka alla on kerros voikreemiä. Pursotukset on tehty värjätyllä Flora Vispillä ja Tupperwaren pursottimella tähtityllaa käyttäen. Näiden alle kätkeytyy viiden pienehkön munan kakkupohja, jonka välissä on jonkinmoinen marjamousse: purkki Flora Vispiä, purkki rahkaa, purkki St. Dalfourin marjahilloa Rhapsodie de fruit sekä neljä liivatelehteä.

Alemmassa postauksessa olevaa sapuskaa syötiin juhannusaattona ihan kotosalla kaupungissa, sillä vietimme miehen kanssa juhannusta remontin merkeissä. Juhannuspäivänä puolilta päivin siirsimme tietokoneen pois tulevasta työhuoneestani ja aloimme kastella tapetteja.

Alku näytti lupaavalta: päällimmäisen (ruman kiiltävän sinertävän) muovitapetin pintakerros lähti helposti vetämällä vuota kerrallaan ihan kuiviltaan ja alempi kerroskin kastelun jälkeen lähes yhtä näppärästi. Mutta loppujen lopuksi homma olikin paljon luultua työläämpi, sillä alta löytyi toinen, paljon vankemmin kiinni oleva muovitapetti ja peräseinältä vielä sen alta taatusti alkuperäinen 70-luvun paperitapetti. Kaiken kaikkiaan tapettia lähti noin kymmenen neliön kokoisesta huoneesta kaksi ja puoli jätesäkillistä.

Kuvassa näkyy sitä hankalammin irronnutta valkoista muovitapettia, jota oli tosi inhottavaa repiä pois ikkunaseinältä patterin takaa.

Alla olevassa kuvassa ovat seinät kutakuinkin paljaina odottelemassa kolojen kittaamista ja hiontaa. Vaatehuoneen ovilistat revittiin irti, sillä nekin (samoin kuin katto- ja jalkalistat) olivat aika "kämäset". Laminaattilattia on varsin siisti, joten se saa jäädä, mutta katto uusitaan, vaikka se kenties kuvassa näyttääkin olevan melko lailla kunnossa.

Nimittäin kun huonokuntoinen verholautarakennelma revittiin alas, kävi ilmi, että kattolevyt eivät ikkunaseinällä ulotukaan aivan seinään asti.

Levyjen välisissä urissa on sitä paitsi rumia naulanreikiä, joiden takia katto pitäisi joka tapauksessa kunnostaa, eikä 70-luvun heppoisen oloinen pahvikatto taida olla säilyttämisen arvoinen. Siispä se revitään alas kenties ensi viikonloppuna.

Tässä lautasellisessa ei kyllä ole mitään uutta, mutta kun tuli kuva otettua eikä ruokapostauksia ole tässä blogissa pitkään aikaan ollut...

Keskipisteenä ovat tietysti uudet perunat, etualalla on paistettua suolalla ja tillillä maustettua kuhaa sekä savusiikaa, takana perussalaatti sekä uunikasviksia eli kesäkurpitsaa, paprikaa ja sipulia sekä muutama halloumisiivu paistettuna vuoassa oliiviöljyn, sitruunamehun ja suolan seoksessa. Niin ja tuo epämääräinen keltainen kasa on remouladekastiketta ihan vain kaupan purkista.

Pian muuton jälkeen sain tarttua pensseliin, kun taloyhtiössämme maalattiin ulko-ovia. Totta puhuen mies kyllä hoiti sen homman suurimmaksi osaksi ja itse lähinnä avustin pikkupensselillä :)

Kun minulla nyt on ikioma vastamaalattu ulko-ovi, jossa edellisten asukkaiden jäljiltä on naulakin, piti siihen tietysti askarrella jonkinlainen tervetulotoivotus mahdollisille vieraille. Tämänpäiväisen autoepisodin jälkeen koitin rauhoittua decoupagen parissa tavoitteenani kyseinen läpyskä. Aika hyvin se sujuikin, vaikka piti välillä keskeyttää ja napata migreenilääke ja mennä lepäämään. (Reagoin migreenillä joskus ihan kummallisiin juttuihin. Tämänkertaisen aiheutti taatusti tuo pikku kolari.)

Sydänpohjan ostin viime viikonloppuna Vantaan Jumbon Sinellistä. Eilen kävin hakemassa täydennystä kotipaikkakuntani Sinooperista ja ostin sieltä puiset kirjaimet sekä decoupage-arkin, josta leikkelin nuo appelsiinit vai mitkä lie sitrukset. Pohjan ja kirjaimet maalasin Sinooperin perinnemaaleilla ja appelsiinit kiinnitin decoupage-mattalakalla.

Nyt tuo läpyskä on auringon, tuulen ja sateen koeteltavana ulko-ovessa, joka mielestäni edelleen näyttää hyvin pitkälti ladon seinältä, vaikka onkin saanut uuden kauniin maalin. Vai mitä mieltä olette?

Pahaa aavistamatta lähdin aamulla ruokaostoksille juhannusta varten. Enpä kerennyt kauaksi, kun naapuritalon pihasta peruutti Itellan jakeluauto suoraan kylkeen.

Aika ikävän näköistä katseltavaa :( Onneksi niin hiljaisessa vauhdissa ei mitään henkilövahinkoja kärsitty ja korjauskustannuksetkin menevät ison firman vakuutuksesta, joka näyttää olevan Fenniassa. Toivottavasti asiat hoituvat ripeästi ensi viikolla.

Sen verran tuo tömähdys minua järkytti, että Citymarketissa säpsähdin joka kerta, kun joku törmäili ostoskärryihini :)

Etsiskelin tässä muutamana päivänä viimeistä edellisessä asunnossa valmistunutta käsityötäni, ja tänään viimein löysin sen. Olin näköjään muuttokiireessä läväyttänyt sohvapöydällä lojuneet vasta valmistuneet sukat ohjekirjan väliin ja heittänyt kirjan sukkineen muovikassiin muun epämääräisen esineistön joukkoon. Sieltä löytyivät äsken.

Sukkien ohje on peräisin kirjasta Favorite Socks (25 Timeless Designs from Interweave), ja mallin nimi on Anniversary Socks. Ohjeessa käytetty lanka on kashmirin ja silkin sekoitetta, joten valitsin itsekin silkkiä sisältävän langan: Linie 2 Supersocke Silk (55 % merino, 20 % silkki, 25 % polyamidi). En ollut aiemmin kyseistä lankaa neulonut, mutta tykästyin siihen heti. Nyt täytyy kuitenkin ensin neuloa varastosta lankoja pois, ennen kuin ostan tuota lisää.

Hyviltä tuntuivat sukat jalassakin, kun äsken testasin.

Kuvasta voi erottaa laastarin kummankin isovarpaan tyvessä. Lähdin tänään keskustaan seikkailemaan sporttisandaaleissani ja muistin vasta puolivälissä matkaa, että niitä ei nykyään oikein voi käyttää ilman sukkia... Sain pahat hiertymät myös kantapäihin. Nyt muistan taas vähän aikaa.

Muutto on onnistuneesti takanapäin, ja Elisakin sai nettiyhteyden vihdoin viimein toimimaan, joten vastedes kirjoittelen ihan ikiomassa kodissani enkä missään vuokrakämpän mäntypanelien keskellä :)

Elisan nettisivuilla kerrotaan: "Elisa laajakaistaliittymän siirto on helppoa ja maksutonta." Olen hieman eri mieltä, sillä pirunmoisia vaikeuksia tuntui olevan. Liittymän piti toimia uudessa osoitteessa 28.5., mutta eihän se tietenkään toiminut eikä edes kahteen viikkoon kyseisen päivän jälkeen. Elisan mukaan vaikeutena oli tavoittaa asiakas. No minullahan on ollut kännykkä auki 24 tuntia vuorokaudessa ja olen vastannut kaikkiin puheluihin paitsi yhteen, joka tuli 2.6. ollessani kampaajalla. Mutta ehkäpä Elisan laajakaista-asentajilla itsellään ei ole toimivia kännyköitä? Kahden viikon ylimääräisen odottelun ja muutaman kiukkuisen puhelun jälkeen viimein sain asentajan paikalle, ja itse asentaminenhan näytti kyllä olevan helppoa. Maksutonta se ei kuitenkaan ollut, sillä olen maksanut kahden viikon ajan toimimattomasta liittymästä.

Tiedän kyllä, etten ole ensimmäinen enkä viimeinen, joka joutuu muuton takia odottelemaan netin toimimista, mutta ärsyttää se silti - etenkin kun ensin luvataan ja sitten valehdellaan siitä, miksi lupaus ei pidä. No joka tapauksessa nyt se sitten toimii.

Koti ei ihan kodilta vielä tunnu, mutta kyllä se tästä pikkuhiljaa, kun alkaa oma kädenjälki näkyä. Pientä pintaremonttia pitäisi tehdä melkein joka huoneessa, ja pikku vessa on remontoitava ihan kokonaan syksymmällä. Kattovalaisimia on hankittava useita ja työhuoneeseen pöytä ja hyllyjä... Ja ihan oma lukunsa on piha, jolle en kyllä tänä kesänä tee vielä mitään. Otan mittoja ja teen sitten ensi talven pimeinä iltoina suunnitelmia :)

Aloittelin äitienpäivälahjaa jo hiihtolomalla (alkuvaiheessa oleva työ on vilahtanut blogissani jo aiemminkin), mutta sairastelujeni takia se valmistui vain juuri ja juuri ennen äitienpäivää. Pingottaakaan en ehtinyt, joten huivi on kuvassa aika lailla rypyssä.

Malli on kirjasta Shawls and Scarves (The Best of Knitter's Magazine), ja tämä on ensimmäinen tekemäni niskasta aloitettu huivi. Lankana on lahjoituslankasäkistä löytynyt luonnonvalkoinen, hieman kellertävä villalanka, jota neuloin kolmosen pyöröpuikolla. Lankaa taisi kulua noin 350 grammaa.

Alla on vielä lähempi kuva mallineuleesta. En erityisemmin tykännyt neuloa tuota, etenkään reunusta, mutta valmiiksi tuli sentään.

Ohjeesta poiketen neuloin tuon huivin keskellä kulkevan osion koko ajan samaa mallikertaa. Ohjeessa joka toinen mallikerta oli neulottu niin, että keskellä on yksi kokonainen "sydän" ja sen molemmin puolin puolikkaat. Tällöin alimman kerroksen kuvio olisi mennyt nätimmin yhteen reunuksen kanssa. Totta puhuen en pidä kummastakaan ratkaisusta, sillä tuo keskipalkki on minusta kaiken kaikkiaankin jotenkin ärsyttävä, kun se noin selkeästi nousee esiin. Mutta kaipa huivi äitini hartioita lämmittää, oli kuvio mikä hyvänsä. Ja tulipa käytettyä vähän pois niitä lahjoitussäkin lankoja.